lauantai 13. syyskuuta 2014

Perillä ollaan!

Moikka!

Taivuin tahtoonne ja perustin matkablogin. Elikkäs homman nimi on se, että päätin vuosi sitten hakea koulun kautta kv-vaihtoon ulkomaille. Hain Vietnamiin Hue-nimiseen kaupunkiin työharjoitteluun, ja täällä sitä nyt ollaan! Paluulento on hommattu 10.12. eli noin kolmen kuukauden päähän Bangkokista Helsinkiin.

Ihan yksin ei tarvitse olla, mulla on matkaseurana Jyväskylästä toinen opiskelija, Leena. Alunperin ajattelin, ettei sillä nyt niin väliä, vaikka olisi yksinkin, mutta vähänpä silloin tiesin. Kyllä tämä on ihan tarpeeksi jännittävää kahdestaankin...

Me lähdettiin liikkeelle Helsinki-Vantaalta eilen aamulla 08.20. Ensimmäinen lento oli Frankfurtiin, ja meni mun osalta mukavasti nukkuessa. Siellä muutaman tunnin odottelun jälkeen toinen lento lähti 13.55 kohti Vietnamin pääkaupunkia Hanoita. Lento kesti 10,5h ja aikaeroista ja lennon myöhästymisestä johtuen olimme Hanoissa aamu kuuden jälkeen.

Lentokentällä kului useampi tunti matkalaukkuja odotellessa ja tulevaisuutta info-pisteellä miettien. Olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi, ja ajatuksena oli lähteä huomenna junalla Hueen. Tämä kuitenkin olisi kestänyt 13 tuntia!? Vuorokauden matkustamisen jälkeen ei innostanut, ei sitten yhtään, joten me varattiin lento (1,5h) huomis illalle.

Otettiin taksi ja oltiin kymmeneltä hotellilla. Meidän annettiin käydä syömässä aamupala, vaikkei se hintaan kuulunutkaan. Nukuttiin muutaman tunnin päikkärit, jonka jälteen lähdettiin pyörimään pitkin Hanoin keskustaa. Käytiin matkalla syömässä, oli niiiiiiin hyvää! Oli kyllä jo kova nälkäkin, koska lentokonesapuskat ei olleet oikein hurmanneet... Vaatii tämä rahojen laskeskelu vähän totuttelua. Mutta Vietnamissa jokainen voi olla miljonääri! (1 milj=n.36e)





Sen jälkeen käppäiltiin Hoan Kiem -järven ympäri ja ihmeteltiin turisteina, miten jännittävältä kaikki näyttääkään. Kierrettiin myös Night Market -katu läpi, mutta siellä vasta pisettiin kojuja pystyyn loppuiltaa varten. Paikalliset selvästi osoittaa kiinnostusta meitä kohtaan (muutenkin kuin yrittämällä myydä kaikkea). Lapset huutelee "hello, hello". Lisäksi mua pyydettiin testaamaan paikallisia urheilulaitteita, ja pari teini-ikäistä poikaa pyysi, että saisi ottaa yhteiskuvan meidän kanssa, koska "you are so beautiful" :D











Hotellilla mä vähän googlailin, ja selvisi, miksen päässyt koneella Facebookiin, ainoastaan kännykällä. No kävi ilmi, että Vietnamissa rajoitetaan sivustoja, jotka ovat vaaraksi Vietnamin valtiolle. Näitä todistettavasti olivat esimerkiksi Facebook, Twitter ja Arsenal-City -matsin striimit. Noh, en antanut sen estää itseäni, vaan löysin itsestäni Internetin neuvomana kunnon koodaajan, ja nyt jollain tavalla pääsen vapaasti datailemaan! Kaikkea sitä...

Tämmönen päivä tänään, huomista odotellessa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti