Viimeinen viesti Vietnamista :)

Vika viikko on kovaa vauhtia käynnissä ja perjantai-aamuna mulla on jo lento varattu kohti Thaimaata. Eli nyt olisi hyvä aika saattaa tämä blogi päätökseen. Ollut aika hurjat 10 viikkoa, jälkikäteen katsottuna toki ainoastaan hyvässä mielessä. Ikävä on ollut kova, kulttuurierot suuret ja erot sosiaalityön osalta valtavat. Kuitenkin viikot on vierineet ihan hirveellä vauhdilla ja mulla on tosi onnellinen olo, että tämä reissu tuli tehtyä (ja myöskin että se on nyt takana päin).

Paljon ollaan päästy näkemään ja kokemaan, ja mä olen tosi iloinen että Leena oli mun kanssa täällä. Täytyy kyllä sanoa, että olisi ollut huomattavasti rankempaa olla yksin tai edes jonkun muun kanssa - ei ikinä uskoisi, että oltiin nähty Leenan kanssa vain kerran ennen tätä reissua. :)

Kivaa kun olette jaksaneet seurata tätä taivalta ja ihanaa päästä parin viikon päästä näkemään kaikkia teitä, plus syömään suomalaista ruokaa!!!! Mutta ei tässä nyt vielä kiirettä, kun kerran ensin pääsee lomailemaan Thaimaan rannoille parhaassa mahdollisessa seurassa. :) Ehkä mä lisäilen sieltäkin muutaman kateutta herättävän kuvan vaikka Facebookiin kaikkien kiusaksi!

That's all. See ya soon!

Viimeisen työpäivän tunnelmia

Hei vaan!

Se olis sitten viimenen työpäivä tän reissun aikana!! Fiilis on tosi korkeella :))

Viime sunnuntai oli viimenen työpäivä noissa keskuksissa, missä ollaan käyty. Meillä oli kiva päivä ja saatiin tämmönen ihana piirros lastenkodin lapsilta :)

Tällä viikolla me ollaan tehty yhteistyötä paikallisen yliopiston kanssa. Tätä yhdessä tehtyä projektia varten käytiin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten kylässä katsomassa ja kuuntelemassa, millaista elämä on siellä. Kylässä asui 29 perhettä, joista 18 perheelle valtio oli rakentanut talot, loput olivat rakentaneet asuntonsa itse jälkikäteen. Perheistä 13 on köyhyysrajan alapuolella, 11 ihan ok taloudellisessa tilanteessa ja 5 on hyvin toimeen tulevia.

Meidän ryhmä keskittyi selvittämään, minkälainen tilanne lapsilla on kyseisessä kylässä. Keskustelimme alkuun kylän "päällikön" kanssa, joka kertoi että päiväkoti löytyy kylästä, mutta jos lapset haluavat jatkaa opiskelua ala-asteelle, heidän pitää käydä 7 km päässä olevassa koulussa. Käytännössä kuitenkaan päiväkodistakaan ei ole kovin paljoa hyötyä, koska siellä ei ole yhtään työntekijää.

Tänään me pidetään loppuseminaaripäivässä Leenan kanssa esitys Suomen ja Vietnamin eroista lastensuojelun, vammaistyön ja sosiaalityön opiskelun osalta. Täytyy sanoa, että ei ollut kyllä haastavaa keksiä niitä eroja. On kyllä oma arvosuts Suomen sosiaalipalveluita kohtaan noussut kohisten tämän harjottelun aikana. :)

Tänään illalla me järkätään pikkuset läksiäiset. Käydään porukalla vielä yhdessä ulkona pitämässä hauskaa. Ja huomenna olisi hotellin vaihto edessä. Siitä käynnistyykin sit mun ja Leenan hemmotteluviikko! Meillä on suunnitelmissa käydä testaamassa kaikki mahdolliset hieronnat, naamahoidot, manikyyrit, yms. Kivaa päättää tää yhteinen matka yhteisellä minilomalla. Siitä voi sitten hyvillä mielin jatkaa lomailua ens viikon perjantaista eteenpäin Thaimaassa. En malta odottaa........!!!!!!

Just another tuesday in Vietnam...

Taisin jossain vaiheessa mainita, että meitä pyydettiin Leenan kanssa hiusmalleiksi yhteen tapahtumaan. No se oli sitten tänään. Oltiin jo ehditty unohtaa koko juttu, kun sunnuntaina meille soitettiin ja sanottiin, että ylihuomenna olisi sitten h-hetki.

Siitähän seurasikin sitten melkoinen kenkäpaniikki. Jos Suomessa joskus tulee sellainen olo, että ei ole mitään päällepantavaa, niin nyt oikeasti oli sellainen tilanne. Meillä oli vain tennarit, lenkkarit ja flipflopit mukana, mikään ei oikein toimi catwalkilla kävelemiseen... Otettiin maanantai-iltapäivä vapaaksi töistä ja lähdettiin shoppailemaan. Ongelma vain oli se, että missään kaupassa ei ole meidän jalkoihin mahtuvia kenkiä. Neljän tunnin epätoivoisen kiertämisen jälkeen löydettiin yksi kauppa, jossa molemmille löytyi jalkaan mahtuvat kengät.

Tänään meitä tultiin hakemaan hotellilta puoli kymmeneltä aamulla. En ollut ajatellutkaan, että meikkaamiseen ja hiustenlaittoon voisi kulua niin monta tuntia... :O

Lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen... :D

Siinä kampaamon lattialla treenattiin pariin kertaan, miten catwalkilla pitäisi kävellä. Opin mm, että poseerausasennot ovat jotain muuta kuin mulle perinteisempiä lihasten pullisteluja...

Me mentiin minibussilla juhlapaikalle. Siellä oli kamerat ja kaikki vastassa, oli aika hämmentynyt olo.

Sitten olikin tiedossa monta tuntia istumista ja erilaisten laulu- ja tanssiesitysten ihastelua. Katsojia oli kuulemma paikalla noin 1200-1300, minkä lisäksi tapahtuma televisioitiin... Katotaan, päästäänkö ihastelemaan jotain catwalk-kuvia (tai videoita :O) tossa myöhemmin. Aika hurja päivä, musta ei oo varmaan koko elämäni aikana otettu yhtä montaa kuvaa kuin tänään. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen mallipäivä mulle, mutta kiva kokemus kyllä. Enkä edes kaatunut catwalkilla tai muutenkaan nolannut itteäni! :P

Kahdeksan viikkoa takana!

Kyllä vaan, tasan kahdeksan viikkoa oon nyt ollut poissa Suomesta! Meillä on vielä kaksi viikkoa duuneja jäljellä, mutta vika viikko taitaa mennä yliopistolla, joten ens viikolla on jo aika jättää hyvästejä noihin keskuksiin, missä ollaan käyty näiden viikkojen aikana. Aika hurjaa, mutta kivalla tavalla. Kyllä tässä jo reissun lomailuosuuden alottaminen kiehtois kovasti :) Lennot, hotellit ja sukelluskurssit on jo Thaimaahan varailtu, nyt pitäis sitten vaan vielä jokunen viikko malttaa odottaa!

Tällä viikolla Hope Centerissä meillä oli kaksi suurta teemaa, joista toinen oli hygienia ja toinen bingo! Hope Centerissä asuvien etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten vähän erilaiset hygieniatottumukset näkyy aika vahvasti. He jättävät hanoja auki, vessoja vetämättä, roskat lattialle, huuhtelevat jalkojaan vessanpöntössä, yms. Mitään ihmeitä me ei edes yritetty lähteä tekemään, koska kuitenkin keskuksessa olevista 60 henkilöstä ainoastaan kourallinen on meidän oppitunneilla mukana. Meillä oli ihan yksinkertaisia kuvallisia paperikylttejä, joissa saattoi lukea esimerkiksi "laita roskat roskakoriin", "vedä vessa", "sulje hana", jne. Kovasti meidän ihastuttavat oppilaat innostuivat teippailemaan lappuja sopiviin paikkoihin keskuksessa, saa nähdä onko niistä loppujen lopuksi mitään hyötyä. Ja tosiaan bingo oli ihan uusi juttu meidän luokalle - ja toimi! Oli tosi hauskaa, vaikkakin mokomat meinasivat huijata, kun niin kovasti halusivat bingoja... :P

Tässä meiän ryhmäkuva eiliseltä. Piirreltiin omakuvia, harmi, että parilla oli sellaiset kynät, ettei heidän piirrustukset näkyneet.

Tänään me oltiin vaan uima-altaalla ottamassa aurinkoa vapaapäivän kunniaksi. Täällä oli superkuuma päivä, helposti yli 30 astetta. Tais olla ensimmäinen tai ainakin yks harvoista aurinkoisista vapaapäivistä, yleensä täällä paistaa aurinko vaan sillon kuin ollaan töissä... Kotimatkalla käytiin syömässä pizzat. Ne jotka mut tuntee ja on käynyt mun kanssa pizzeriassa, varmasti ymmärtää tämän hetken ainutlaatuisuuden: mä en tilannut kinkku-ananasta, vaan meat loverin! Hurjaa.

Multa muuten lähti pyörästä poljin irti. Oli jollain tavalla aika hämmentävää.
Siinä kun käppäiltiin takaisin hotellille, viereisen kerrostalon katolla oli jokseenkin hurjan näköstä rakennustyötä. Siellä kiskottiin käsivoimin johonkin kaheksanteen kerrokseen ylös tommosta hullua pötkilöä. Sit tietenkin kun otin kuvan, puolet tyypeistä alkoi vielä vilkuttaa... Saattoi noi toiset kaks vähän kirota, kun putkilo oli ihan vinossa. :)

Kaikesta menosta ja meiningistä huolimatta täällä meinaa aina silloin tällöin iskeä pikkunen ikävä ja yksinäisyys. Sillon on ihana jutella skypessä tai facebookissa läheisten kanssa. On niin mielettömän rakkaita ja ihania ihmisiä, että tuntuu kun ne olisi ihan lähellä, vaikka onkin niin kovin kaukana. Kiitti teille kaikille, jotka ootte tälläkin viikolla ilahduttaneet mua juttelemalla netissä, merkkaa mulle enemmän kuin arvaattekaan :)
Ja jo etukäteen hurjan hyvää isänpäivää iskälle, oot rakas. <3 Olkaa kaikki kiitollisia ja onnellisia, jos saatte olla isänne kanssa sunnuntaina. Mä oisin ainakin mieluiten tällä porukalla (plus Tapsa!) viettämässä sunnuntaita:

Halloween ja muuta mukavaa

Ohhoh, nyt mennään jo kovaa vauhtia marraskuussa! Enää kolme viikkoa töitä jäljellä ja vähän lomailua. Viime perjantaina juhlistettiin porukalla Halloweenia. Ei ollut mikään helppo tehtävä keksiä itselle asua, mutta lopulta löydettiin tosi tyylikkäät naamarit, joiden pohjalta suunniteltiin omat asukokonaisuudet. Ei ollut kallista huvia toi; 1,5e naamari ja rintsikat olkatoppauksiksi. Hyvin toimi! :P

Sunnuntain työtkin on alkanut tässä loppua kohden sujua huomattavasti mukavammin kuin alussa. Hope Housessa sunnuntaina aamupäivällä työntekijät olivat kovasti kehuneet meitä meidän tulkille. Tuli tosi hyvä mieli, että ne arvostaa meidän työtä siellä, vaikka itse on välillä ollut vähän epävarma olo, tehdäänkö me siellä mitään fiksua. Lisäksi työntekijöiden kielitaito ei ole sellainen, että me voitaisiin itse niiden kanssa jutella.

Eilen me tehtiin taas hienoja kampauksia tytöille ja opetettiin myös heille, miten erilaisia kampauksia voi tehdä. Poikien kanssa heiteltiin palloa, oltiin peukkupainia ja arvuutusleikkejä. Lisäksi kaikki lapset innostuivat tosi paljon, kun otettiin yhdessä valokuvia. Se oli ihan hirveän hauskaa myös mun omasta mielestä, koska toi riemu oli jotenkin niin mahtavaa seurattavaa. Lapset pyysi ottamaan uusia kuvia ja halusi itse tietenkin kans nähdä, millaisia kuvia heistä saatiin aikaan :)

Myös sunnuntai-iltapäivä meni mukavasti. Kun mä nyt olen selvästi saanut omat taiteelliset lahjani puhkeamaan kukkaan, meillä oli alkuleikkinä leikki, missä lasten piti arvata englanniksi, mitä eläintä piirsin taululle. Tässä olen piirtämässä krokotiilia. Vanhimmat noista An Tayan lapsista on muuten huomattavasti parempia englannissa, kun suurin osa meidän "tulkeista" :D

Me tehtiin myös yhdessä englanniksi viikko-ohjelmat, joihin kirjotettiin asioita, mitä he tekevät minäkin päivänä. Oli ihan mielenkiintoista kuulla, että sen lisäksi että lapset käyvät arkisin koulussa, he myös käyvät lisätunneilla viikonloppuisin. Eli mitään varsinaisia vapaapäiviä heillä ei ole.

Viikko-ohjelmien jälkeen taas leikittiin ja pelattiin fudista ja muuta mukavaa. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun noi tytöt hyppii niitä samoja leikkejä, mitä me tehtiin pienenä (mutta minkä nimeä en enää muista).

Hope Centerissä (keskiviikkoisin ja torstaisin) meillä on ollut vähän erilaisia aikoja nyt, koska meillä ei ole ollut tulkkia kuin maksimissaan puolissa opetuskerroista paikalla. Me ollaan siis käytetty paljon pantomiimia ja piirroksia opetusvälineenä (tässä kans osoitus mun hurjista taiteellisista valmiuksista...) :D

Saa nähdä, millainen viikko tästä alkaneesta lopulta kehkeytyy. Luultavasti hyvä! Kivaa viikkoa sinnekin :)

Viikko 7 :)

Juu, eli viikko seiskassa mennään, ja sitäkin jo puolessa välissä! :)

Leena otti muutaman kuvan meidän työmatkan varrelta, Huen Imperial Citystä. Imperial Cityä ympäröi noin 2x2km pitkät muurit ja vallihauta. Kauniin näköinen mesta, en ihmettele, että aika usein työmatkalla nähdään esimerkiksi hääpareja ottamassa hääkuviaan tuolla. Siellä käy myös busseittain turisteja ihastelemassa aluetta ja sen sisällä olevia museoita.

Sunnuntaina mä olin duunissa ilman Leenaa, joka nyt puolestaan sai jäädä hotellille sairastamaan. Iltapäivällä oltiin An Taya -orpokodissa, jossa on kyllä niin suloista ja vauhdikasta, isoa ja pientä lasta, että ne on onnistuneet ihan täysin sulattamaan mun sydämen. Me käydään siellä muutaman yliopisto-opiskelijan kanssa, mikä on aiheuttanut omia ongelmiaan, mutta noi lapset on kyllä söpöintä ikinä. :) Tossa ekassa kuvassa mun oikealla puolella on pikkutyttö, joka oli niin vaikuttunut mun vietnamintaidoista (kysyin sen nimeä vietnamiksi ja esittelin sitten itseni), että se kävi moneen kertaan halaamassa mua iltapäivän aikana ja yritti jutella vietnamiksi... En osannut jutella takaisin, mutta halasin kyllä. :)