Viikko numero kolme!

Hyvin on kolmosviikko lähtenyt käyntiin. Tänään ja eilen oli taas toimistopäiviä, eli lähinnä pohdittiin, mitä tehdään loppuviikolla duuneissa. Eilen pidettiin duunissa Suomi-esitelmä, mikä oli aika hauskaa. Siinä oppi samalla muutaman hauskan nippelitiedon Suomesta itsekin. Meillä oli myös ensimmäinen virallinen vietnamin tunti, joita tulee jatkossakin olemaan joka maanantai. Pikkusen jäi harjoittelemista vielä vapaa-ajalle, ei ole ihan helpointa hommaa...

Sunnuntaina käytiin aamupäivällä Help House -nimisessä vammaisten lasten päivätoimintakeskuksessa ja iltapäivällä An Tay -lastenkodissa. Help House oli kyllä itselle pieni järkytys, vaikkakin ehkä loppujen lopuksi sitä, mitä olin etukäteen ajatellutkin. Siellä on tosi eri "tasoisia" lapsia, eli jotkut pystyvät hyvinkin kommunikoimaan ja liikkumaan, kun taas toiset vain makaavat paikallaan tai heiluvat holtittomasti. Iätkin olivat ihan vauvasta yli 10-vuotiaisiin.

Me ei nyt ekalle kerralle oltu keksitty mitään ohjelmaa, vaan mentiin vain katselemaan ja ihmettelemään. Ja ihmeteltävää kyllä riittikin. Esimerkiksi kun yksi vaikeasti vammainen poika pyöri hieman holtittomasti ja huitaisi vahingossa vauvaa kädellään, häntä alettiin lyödä. Ja muutenkin läpsiminen oli normaalia. Joillain näkyi myös kynnen jälkiä poskissa. Jos me kielsimme lapsia tai sanoimme "ei", tuli nyrkistä. Työntekijät eivät kieltäneet esimerkiksi repimästä heitä hiuksista tms, joten liekö tällainen kieltäminen sitten uutta ja omituista?

Keskustelimme lasten lyömisestä jälkikäteen pitkään duuniporukkamme kanssa. Meille kerrottiin, että lyöminen on normaali tapa kertoa, että toinen on tehnyt jotain väärin. Se on periaatteessa laitonta, mutta käytännössä ei paheksuttavaa, vaan enemmänkin kertoo rakkaudesta ja välittämisestä...


Lastenkodissa leikimme lähinnä erilaisia leikkejä ja yritimme tutustua lapsiin. Nimien opiskelu on suhteellisen vaikeaa, kun mikään nimi ei kuulosta omaan korvaan järkevältä. :) Mutta suloisia lapsia oli. Otettiin ryhmäkuvakin. Mä oon toi kiiltävä valkoinen. ;)

Tänään käytiin ottamassa vähän aurinkoa siestalla. Pitää nyt vielä nauttia, kun aurinkoa riittää. Saatiin muuten kuulla, että siksi meitä oli tuijotettu viime viikonloppuna Elephant springsillä, koska siellä ei saa olla bikineissä. Huppista. No, meiän kattoterassin altaalla voi olla just niin kun haluaa, koska siellä ei muita ihmisiä näy. Ei ole myöskään uima-allas nähnyt siivoojaa eikä vesiä vaihdettu ihan hetkeen, mutta kyllä sinne uskalsi jalat työntää. :D

Töiden jälkeen me ollaan käyty lähinnä syömässä ja salilla. Alkaa muuten ennätykset paukkua kyykyssä ja penkissä. Pitänee keksiä kohta uusia tavotteita! Siistiä :)

Vapaapäiviä

Vapaapäivät on nyt kulutettu ja huomenna taas duuniin.

Eilen me käytiin pelaamassa fudista Help Centerin asiakkaiden kanssa. Siellä ei paljon mielen ja ruumiin vammat vaivanneet, kun kaikki pelasivat niin mahtavalla sykkeellä. Etukäteen meitä vähän ärsytti, että miksi oltiin lupauduttu vapaapäivänä menemään työpaikalle, "olisihan sitä parempaakin tekemistä"... Semmoiset ajatukset kuitenkin karisivat aika nopeasti, kun päästiin perille. Oli ihan älyttömän hellyyttävää, miten innoissaan kaikki olivat, kun näkivät mut ja Leenan polkemassa urheiluvaatteet päällä Help Centerin pihaan. Työntekijätkin tulivat pihaan katsomaan ja näyttivät hekin todella otetuilta. Saatiin pelievääksi kolme karkkipussia ja vesipulloja, ja mulle ja Leenalle annettiin puettavaksi samanlaiset pelipaidat, kun muillakin oli. :)

Fudiskentällä me potkittiin hetken aikaa palloja maaliin. Ihan käsittämätöntä, miten hyviä pelaajia joukossa oli, vaikka tosiaan oli jos jonkinlaista ihmistä paikalla. Ne, jotka eivät pystyneet juoksemaan, olivat maalivahteja.

Ja olipas kivaa pelailla fudista pitkästä aikaa! Kyllä se veto lähtee näemmä maalia kohti edelleen :P Ennen varsinaisten pelien alkua kaikki halusivat myös ottaa kuvia mun ja Leenan kanssa.

Pelien jälkeen illalla lähdettiin juhlistamaan toisen suomalaisopiskelijan, Kiiran, synttäreitä. Käytiin syömässä paikallista ruokaa ja sen jälkeen vielä samassa baarissa kuin edellisenäkin viikonloppuna.

Tänään lähdettiin kahdeltatoista kohti Elephant Springs -nimistä paikkaa suomalaisporukalla, eli Leenan, Kiiran ja Even kanssa. Siellä oli paljon paikallisia, mikä ei välttämättä ole aina kiva juttu. Silloin saa tottua tuijotukseen, sekä sotkuisiin/roskaisiin paikkoihin. Paikallisilla tosiaan on tapana tiputtaa kaikki roskat maahan, syömässä ollessakin kaikki roskat ja ruuantähteen heitetään maahan. Pullon pohjalle jääneet oluet kaadettiin lähdeveden joukkoon.

Kauniit maisemat siellä kuitenkin oli, ja aurinkoisena päivänä ihan kiva paikka olla ja löhöillä. :)

Vietnam on kyllä maana onnistunut saamaan mut lähinnä rakastumaan entistä enemmän Suomeen. Okei, täällä on lämpimämpi ja hinnat on halvempia kuin Suomessa. Mutta kun mikään ei tunnu toimivan! :D Kaupan kassat on aivan mielettömän hitaita. Tänäänkin jonotin varmaan 15minuuttia, vaikka mun edellä oli vain pari asiakasta. Tekisi mieli mennä itse kassan taakse ja näyttää, miten hommat voisi hoitaa "pikkusen" nopeammin... Lisäksi paikalliset mielellään ohittelisivat tällaiset turistit aina kun mahdollista. Leena oli yksi päivä venaillut melkein 15 minuuttia, että sai hedelmänsä punnittua, kun aina siihen tunki joku eteen.

Ja nettiyhteys... Tänään meni 1h 40min, että saatiin katsottua puoli tuntia Vain Elämää -jaksoa. Välillä netti tuntuu toimivan ihan mukavasti (eli pätkii vaan aina silloin tällöin), mutta ei ole harvinaista yhdistää nettiyhteyttä uudestaan esimerkiksi kahden minuutin välein.

 Ps. sadekausi on kyllä ollut tähän asti säälittävä! Täällä satoi vain keskiviikkona, muuten on ollut kivaa ja aurinkoista. :)

Sataa, sataa, ropisee....

Tänään päästiin ekaa kertaa vetämään sadeviitta päälle, kun lähdettiin polkemaan duuniin. Ehkäpä se kuukauden yhtämittainen sade alkoi nyt sit viimein ;)

Meillä oli tänään ensimmäinen työpäivä keskuksessa, jossa on/asuu/työskentelee ihmisiä, joilla on erilaisia vammoja, tai jotka tulevat vähemmistökansoista vuorilta, eivätkä ole eläneet siellä kovin sivistynyttä elämää. He tekevät erilaisia käsitöitä ja savitöitä, sekä ompelevat mm. koulupukuja. Mekin päästiin kokeilemaan, miten onnistutaan heidän tekemistään töistä, kuten esim tällaisten sormusten tekemisestä. Se oli vaikeampaa, kuin kuvittelisi....!

Me opetettiin tulkin avustuksella englantia 6 hengen porukalle, joiden oppimiskyky ja oppismistausta olivat hyvin erilaisia. Opetimme tervehtimään, kysymään kuulumisia, esittelemään itsensä, jne. Oli oikein mukavaa ja huomiseksi he pyysivät, että pidämme oppitunnit sekä aamupäivällä että iltapäivällä, koska oppitunnilla oleminen on mukavampaa kuin töiden tekeminen :D

He myös pyysivät meidät perjantaina pelaamaan jalkapalloa, mikä oli aika mukavaa. Saa nähdä, miten menee. Toivottavasti en vahingossa murjo ketään...

Mennään Leenan kanssa taas tänään salille. Se on kyllä ollut mulle ihan mielettömän hyvä juttu. Tuntuu kivalta, että täällä keskellä kaikkea uutta ja outoa, on jotain tuttua ja turvallista, jossa kokee myös onnistumisenkokemuksia.

Ei kai tässä muuta tällä erää. Paljon olisi loppuviikolle ohjelmaa, ja ihan kiva niin. (:

Tässä vielä bonuskuvana minä ja Leenan vaaleanpunainen pyörä. Vähän on matalalla satulat, mutta tyylikkäät korit kuitenkin!

Yöelämää ja rantatarjontaa

Viikonloppu on koittanut Huessakin, ja rennosti on tähän asti mennyt. Eilen illalla lähdettiin kaikki neljä suomalaista opiskelijaa mun ja Leenan harjoittelunohjaajan ja hänen ystäviensä kanssa ulos syömään ja baariin.

Ruokia oli laidasta laitaan, tässä muun muassa sammakon jalka ;) maistui kanalta, mutta itse asiassa vielä paremmalta!

Oli oikein mukava ilta, ja oli kiva tutustua niin paikallisiin kuin turisteihinkin. Alkoholi on täällä tosi halpaa, ja esimerkiksi paikallista olutta saa yhdessä ravintolassa juoda ilmaiseksi klo 17 ja 24 välillä. Olut maistuu omasta mielestäni paremmalta kuin Suomen versiot. Myös drinkkipuolella on hyviä vaihtoehtoja, itse maistoin eilen passionhedelmä-drinkkiä, joka oli myös todella edullinen (2 lasia vähän reilu eurolla).

Tänään me lähdettiin Suomi-porukalla katsastamaan Huen ranta, joka on noin 15 kilometrin päässä keskustasta. Päivä oli suht lämmin, 36 C, joten kyllähän tuolla tarkeni ihan bikineissäkin.

Täällä rannat loistaa tyhjyyttään, koska paikalliset ei todellakaan halua ruskettua. Täällä kauneusihanteena on mahdollisimman vaalea iho, joten paikalliset suojaavat ihoaan pitkillä housuilla ja takeilla, naamasuojilla (kuonokopilla..), hupuilla ja hanskoilla. Ei pysty Suomen tyttö ymmärtämään, miten nämä ihmiset ei pökerry vaatekasansa alle...

Oma mopoiluluukkini ei tosin ehkä ollut yhtään sen fiksumman näköinen :D

Saa nähdä, miten sitä huomisen päivän käyttäisi. Nyt on ollut putkeen monta tosi aurinkoista päivää, mutta huomiseksi on luvattu sadetta. Tänäänkin oli jo koko illan taivaalla salamoita. Mun kamera ei ole mikään paras kapistus niiden kuvaamiseen, mutta yritin nyt kuitenkin.

Torstai-illan fiiliksiä

Täällä alkaa hommat järkkääntyä ja sitä kautta mieli keventyä. :)

Kaikista isoin plussa oli se, että saatiin vihoin molemmat sellainen hotellihuone, jossa netti toimii. Kaiken lisäksi ollaan nyt vierekkäisissä huoneissa, mikä on aika mukavaa sekin.

Duunikuviot järkkääntyy lopulliseen uomaansa huomenna, kun käydään tulevan yhdeksän viikon ohjelmat läpi, mutta alkaa nekin jo hahmottua. Ollaan käyty tutustumassa paikallisessa yliopistossa, sekä yhdessä orpokodissa ja yhdessä kehitysvammaisten lasten päivätoimintakeskuksessa. Kaikkien kanssa on odotettavissa yhteistyötä, ja lisäksi huomenna käydään vielä jonkinlaisessa social centerissä tms tutustumassa.

Käytiin eilen duunipäivän jälkeen syömässä työkavereiden kanssa. He olivat varanneet paikallisesta ravintolasta paikallisia ruokia ja juomia meidän maisteltavaksemme. Heti alkuun pöytään kannettiin tarjotin, jolla oli pienissä pyöreissä lautasissa ihmeellinen valkoinen hyytelö, jonka päällä oli sian rasvasta tehty rapea köntti... Juomaksi tuli teetä, jossa oli jäitä (aina kielletään juomasta juomia, joissa on jäitä, koska jääpalat on voitu tehdä hanavedestä). Tämän alkuruuan jälkeen meille tuotiin ihan yhtä hämmentävän näköistä ruokaa, joka sekin syötiin vahva ajatus mielessä, että jos tästä ateriasta selviää ilman, että ns. paska lentää, voidaan alkaa ottaa rennommin ruokapolitiikan suhteen. Noh, lopputulos oli nolla ripulia ja nolla oksennusta, eli ehkä tästä reissusta selvitään ilman ruokamyrkytyksiä! :D

Mä olen muuten saanut töissä ja vapaa-ajalla tehtyä niin koulutehtäviä, että ekaa kertaa piiiitkään pitkään aikaan mulla ei ole yhtään koulurästiä! Mitähän sitä nyt sit pitää tehdä kaikella vapaa-ajalla?! :O

Meillä on huoneissa kämppiksiä. Eikä ne edes maksa vuokraa :/

Heitin ton ikkunasta ulos ja tajusin samalla hetkellä, että toivottavasti ei tippunut kenenkään päähän tai aamunuudeliin...

Ja elämä hymyilee taas!

Hei taas!

Tän postauksen voisi tiivistää yhteen lauseeseen, jonka Leena totesi hengailtuaan hetken aikaa mun huoneessa eilen illalla: "Heini sä oot kyllä ihan eri ihminen salin jälkeen".

No näinhän se menee. :D Eli eilen työkaverit neuvoi, mistä löytyy kuntosali. Se on itse asiassa ihan tossa 200m päässä meidän hotellilta. Raahauduin sinne eilen illalla vähän penkkailemaan, ja ai että kun tulikin hyvä fiilis... Hikistä puuhaahan toi on, kun yrittää 30 asteen lämmössä tehdä jotain, kun pelkkä oleminen jo hikoiluttaa. Mutta hyvä treeni oli ja sen jälkeen tosi  paljon enemmän energiaa.

Kävästiin tänään siellä samalla salilla Leenan kanssa. Hommattiin 3kk jäsenyys, joka maksoi noin 15e/nuppi. :P Tehtiin kyykkyjä ja muuta mukavaa, molemmat lähti jalat täristen takaisin hotellille. Pitää kyllä juoda ihan älyttömästi vettä, ja silti meinaa pyörryttää.

Urheilemisen lisäksi ollaan tässä tehty "testiä", jossa meidän piti selvittää paikallisilta ihmisiltä kysymällä/itse kokemalla tiettyjä asioita. Opettelimme mm. laskemaan kymmeneen, kysymään vessaa, tervehtimään, kiittämään, yms. vietnamin kielellä. Lisäksi kokeilimme erilaisia ruokia ja kävimme printtaamassa passimme naamasivun. Oli hauska kokemus sekin, koska printtauspaikka oli jonkun normaalin vietnamilaisperheen asunto, jossa oli kopiokone. :D Meille tuotiin jakkarat, joilla istuimme odotellessa. Perheen pienin poika ihmetteli siinä meitä isoäitinsä sylissä sen aikaa, kun printtaamisessa kesti. Maksu kopioista oli 5000 dongia, eli noin 15 senttiä. Yritimme maksaa 10 000 dongia, mutta perhe ei huolinut ylimääräistä rahaa. Se oli aika mukavaa, koska täällä tulee helposti olo, että meiltä rahastetaan niin paljon kuin mahdollista.

Tänään käppäiltiin kaupungilla ja käytiin ostamassa kartta (sekin oli osa tehtävää). Nyt on kaikki tehtävät tehty ja salillakin käyty, joten loppupäivän voi ottaa rennosti. Käydään illalla syömässä parin toisen suomalaisen opiskelijan kanssa (jotka tekevät sairaanhoitajan työharjoittelua).

Ps. ruokalistat on aina välillä vähän vaikeaselkoisia... Tänään valittiin ihan arpomalla ruuat tämmösestä listasta:

Lopputulos oli mielenkiintoinen, mutta kyllä meillä mahat tuli täyteen. :)

Eilen löytyi myös lista, missä numero 43 kuulostaa aika mielenkiintoiselta... :D Kännikana.

Kulttuurishokki

Pikaista päivittelyä siestalla.

Voi nenä, mikä kulttuurishokki. Ja mä kun ajattelin, että olen niin seikkailijaluonne ja avoimin mielin reissussa, ettei vieraaseen kulttuuriin tottumisessa ole mitään ongelmaa.

Kadulla on roskapusseja. Joka puolella. Ja kuolleita rottia (okei, oon nähnyt vain yhden, mutta toi kuulosti dramaattisemmalta). Ja vessat on aika kamalat, varsinkin yleisillä paikoilla. Niissä usein otetaan paperit vessakoppien ulkopuolelta, ja pyyhkimisen jälkeen vessapaperi laitetaan pöntön vieressä olevaan roskakoriin. Tähän tyyliin:

Haju on mielenkiintoinen...

Menin ekana työpäivänä töihin shortseissa, topissa ja flipflopeissa. Täällä on joku 30 astetta lämmintä, eli vähän kuuma. Ilma on vielä sillä tavalla kostea, että varmasti hiki virtaa. Rakennuksista etsii heti katseella ilmastointilaitteita.

Kävi kuitenkin ilmi, että täällä töihin pitää mennä t-paidassa, polvet peittävissä housuissa ja kengissä. Semmoiset oli vähissä, joten lähdettiin shoppailemaan. Meidän oppaana ollut "työkaveri" vei meidät länsimaisille suunnattuun kauppaan, jossa vaatteet ovat isompaa kokoa. Noh, ei mulle silti mahtunut xl-kokoinen t-paita. Kysyimme, onko isompaa kokoa. "Ehkä miesten osastolla." Sinne siis... :D

Hotellin kanssa oli myös pieniä ongelmia. Me oltaisiin haluttu Leenan kanssa yhteinen huone, että päästäisiin halvemmalla. Meille oli kuitenkin varattu ja kaksi huonetta kolmeksi kuukaudeksi, eikä sitä voinut muuttaa. Kävi ilmi, että toinen huoneista on tosi hieno ja tilava huone, jossa on mm. kylpyamme ja netti toimii mukavasti. Toisessa huoneessa taas ei ole mitään hienouksia, se on pieni ja tunkkainen, eikä netti toimi. Yritimme käydä vaihtamassa huoneen toiseen, mutta kuulemma muita ei ole vapaana. Pitänee valittaa asiasta vielä meidän kontaktille, koska meille nettiyhteys on oikeastaan tärkein yksittäinen asia hotellihuoneessa... Meille kelpaisi kyllä, että oltaisiin yhdessä siinä isommassa huoneessa ja maksettaisiin se puoliksi, mutta saa nähdä, saadaanko asia onnistumaan.

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä, käytiin Hanoissa Ho Chi Minhin museossa ja sotamuseossa:

Perillä ollaan!

Moikka!

Taivuin tahtoonne ja perustin matkablogin. Elikkäs homman nimi on se, että päätin vuosi sitten hakea koulun kautta kv-vaihtoon ulkomaille. Hain Vietnamiin Hue-nimiseen kaupunkiin työharjoitteluun, ja täällä sitä nyt ollaan! Paluulento on hommattu 10.12. eli noin kolmen kuukauden päähän Bangkokista Helsinkiin.

Ihan yksin ei tarvitse olla, mulla on matkaseurana Jyväskylästä toinen opiskelija, Leena. Alunperin ajattelin, ettei sillä nyt niin väliä, vaikka olisi yksinkin, mutta vähänpä silloin tiesin. Kyllä tämä on ihan tarpeeksi jännittävää kahdestaankin...

Me lähdettiin liikkeelle Helsinki-Vantaalta eilen aamulla 08.20. Ensimmäinen lento oli Frankfurtiin, ja meni mun osalta mukavasti nukkuessa. Siellä muutaman tunnin odottelun jälkeen toinen lento lähti 13.55 kohti Vietnamin pääkaupunkia Hanoita. Lento kesti 10,5h ja aikaeroista ja lennon myöhästymisestä johtuen olimme Hanoissa aamu kuuden jälkeen.

Lentokentällä kului useampi tunti matkalaukkuja odotellessa ja tulevaisuutta info-pisteellä miettien. Olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi, ja ajatuksena oli lähteä huomenna junalla Hueen. Tämä kuitenkin olisi kestänyt 13 tuntia!? Vuorokauden matkustamisen jälkeen ei innostanut, ei sitten yhtään, joten me varattiin lento (1,5h) huomis illalle.

Otettiin taksi ja oltiin kymmeneltä hotellilla. Meidän annettiin käydä syömässä aamupala, vaikkei se hintaan kuulunutkaan. Nukuttiin muutaman tunnin päikkärit, jonka jälteen lähdettiin pyörimään pitkin Hanoin keskustaa. Käytiin matkalla syömässä, oli niiiiiiin hyvää! Oli kyllä jo kova nälkäkin, koska lentokonesapuskat ei olleet oikein hurmanneet... Vaatii tämä rahojen laskeskelu vähän totuttelua. Mutta Vietnamissa jokainen voi olla miljonääri! (1 milj=n.36e)

Sen jälkeen käppäiltiin Hoan Kiem -järven ympäri ja ihmeteltiin turisteina, miten jännittävältä kaikki näyttääkään. Kierrettiin myös Night Market -katu läpi, mutta siellä vasta pisettiin kojuja pystyyn loppuiltaa varten. Paikalliset selvästi osoittaa kiinnostusta meitä kohtaan (muutenkin kuin yrittämällä myydä kaikkea). Lapset huutelee "hello, hello". Lisäksi mua pyydettiin testaamaan paikallisia urheilulaitteita, ja pari teini-ikäistä poikaa pyysi, että saisi ottaa yhteiskuvan meidän kanssa, koska "you are so beautiful" :D

Hotellilla mä vähän googlailin, ja selvisi, miksen päässyt koneella Facebookiin, ainoastaan kännykällä. No kävi ilmi, että Vietnamissa rajoitetaan sivustoja, jotka ovat vaaraksi Vietnamin valtiolle. Näitä todistettavasti olivat esimerkiksi Facebook, Twitter ja Arsenal-City -matsin striimit. Noh, en antanut sen estää itseäni, vaan löysin itsestäni Internetin neuvomana kunnon koodaajan, ja nyt jollain tavalla pääsen vapaasti datailemaan! Kaikkea sitä...

Tämmönen päivä tänään, huomista odotellessa! :)